New platform, new beginnings

Spot the paleface on the back, yes - that's me with my Cypriot tan. Photo: Helsinki Twilight Run
 Does the following situation sound familiar for you? 

 You train six, seven, maybe eight months, log miles, get up early mornings to beat the scorching sun, say no to staying up late and having more than one beer, try to squeeze the nasty speed runs between soccer practise and family dinner, remember the core training and log some more miles, alone most of the time. Planning, effort and self-obedience. All the same qualities I do not possess in me naturally, more like I need to train by brain as well as my feet.

 And then just when the race is just around the corner, an illness tackles you to bed. Well, I know. 

 Last summer it was a sprained ankle, so I was looking forward for this summer. July was meant to be a long and smooth runway leading steadily to a fall marathon. Well, my plans usually have a mind of their own. 

 The trail run in the woods of Paloheinä changed into food poisoning and that took my strenght for a week. My regular guest is also low iron levels, which make me feel fatigued and like I have no power in my limbs. Not a good combination for a long distance runner.

 After disappointed start with my summer racing calendar, I ended up running The Helsinki Twilight Run Before the main course, we got as a appetisers the Kids 800 meter run at the beach. Try running in a sand, it's no picnic. The Most adorable runner kept barely on his feet, but won everybody's hearts by smiling. Pure joy of running and cheering!

Kids run took place on the Hietaniemi Beach. (photo: Helsinki Twilight Run)

Enough with the races for a while: it's time to stick with the program and focus on training, keeping oneself healthy, sleeping and eating properly for the next eight weeks. So, as there is going to be a lot of talk about the big M, those who find it boring, can jump of and come back in November.

In the mean time I will read fourth time my favourite book, Eat and Run and maybe find some new mantras to use from Scott Jurek. Like this one:


“We all lose sometimes. We fail to get what we want. Friends and loved ones leave. We make a decision we regret. We try our hardest and come up short. It's not the losing that defines us. 

 It's how we lose. It's what we do afterward." 








Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ensimmäinen polkujuoksukisa ja mitä sitten tapahtui

Kuva
Sen piti olla helppo testijuoksu, pieni pyrähdys hiekkaisilla rinteillä, auringon paahtamien havupuiden keskellä. Ajatus, että lappu rinnassa juokseminen vuorilla saisi väljähtyneen kevätolon muuttumaan todemmaksi, elämänmakuisemmaksi. No olihan se sitä. Ja paljon muutakin. Kuva Atlas Mountain Race, Cyprus Atsas Mountain Race järjestettiin vasta kolmatta kertaa pienessä Agios Theodoroksen kylässä, vajaan tunnin ajomatkan päässä pääkaupunki Nikosiasta. Söin tokkurassa puuroa banaanilla ja pähkinöillä muun perheen nukkuessa, hyppäsin autoon ja ajoin reilut 40 km pohjoiseen. Kisan verkkosivuilta lukemani nousumetrit eivät valmistanut siihen tosiasiaan, että seitsemästä kilometristä matkan ensimmäiset neljä kavuttaisiin koko ajan ylemmäs ja ylemmäs, välillä mutkitellen mutta yhtä lailla nousten. Välillä pystysuoraan, välillä rinteenreunaa. Kyllähän minä, dieseljuna ja 3 maratonia juossut sisukas suomalainen sen jaksaisin välipalana. Ei mennyt
Lue lisää

Misplaced mojo?

Kuva
Light at the end of the tunnel? I don't know, honestly, is there? At the moment I can only think about time and distances, paces per kilometres, stomach pains that I had on my first marathon, running in the heat on my second one last year. Yes, been sucked into this black hole of self-doubt about ever running the scary distance. How did I think of getting it done? Really? Visualising the start and the finish should help. As it's been over a year since my last marathon, next race feels like the first date. It's in my dreams now. (keep waking up with the thought of getting lost and not making starting area on time). People (who don't understand, I am sorry, but this is the case) keep asking and making it even a bigger deal. "How can you do that?" "Really, 42 kilometres?" And then, because you chose your hobby or destination all by yourself, you don't feel the right to complain. So, at the moment. There is no news, no new thoughts, new i
Lue lisää

Poluilla

Kuva
Syyskuu Nikosiassa oli tänä vuonna täynnä hiekkaa, kuumuutta ja pölyisiä jalkakäytäviä. Sadetta saimme vain kerran. Sandaalipäivän jälkeen varpaanvälit ovat tavallisesti pölystä harmaat ja jalkapohjat likaisenmustat. Pölyn kanssa iskee kaipuu joko meren rannalle raikkaaseen ilmaan tai vuoristoon. Pitkän Suomi-kesän ja Seurasaari-lenkkien jälkeen olen kaivannut metsiä. Kuusenneulasia jalan alla, paksuja sammalmättäitä, peruskalliossa itsepintaisen tiukasti kasvavaa jäkälää. Meni silti pitkälti lokakuun puolelle ennen kuin pääsin metsään. Ja katettuna oli metsää ja kukkuloita juosten. Sillä jos joku on vieläkin parempaa, se on avara maisema, jossa ajatus lepää. Niinpä sitten eräänä lauantaiaamuna join keittiössä murukahvia aamuviideltä, söin banaanin ja hotkaisin pari desilitraa jugurttia ennen kuin hyppäsin autoon kohti Agios Epifanioksen kylää.  Pienen eksymismutkan jälkeen löysin kanssajuoksijat pimeältä parkkipaikalta, ja lähdimme hölkkäämään kohti kylää ja sen rinteitä. Oli vie
Lue lisää